Poliitikko

Perussuomalaisessa puolueessa olen tehnyt talkoita sen perustamisesta, vuodesta 1995 alkaen. Linjani on säilynyt, siitä on myös tullut puolueen linja, koska minulla on ollut mahdollisuus osallistua puolueen ohjelmien tekoon, valmisteluun ja kirjoittamiseen. Puoluehallituksen jäseneksi ja Perussuomalaisten Varsinais-Suomen piiri ry:n puheenjohtajaksi minut valittiin jo vuonna 1995.

Marttilan kunnanvaltuustossa olen neljättä kautta. Aiemmin olen toiminut mm. Marttilan kulttuurilautakunnan puheenjohtajana kahdeksan vuotta. Olen ollut myös teknisessä lautakunnassa aiemmin kaksi vaalikautta. Nyt olen teknisen lautakunnan, kulttuurilautakunnan ja tarkastuslautakunnan jäsen. Minut valittiin Varsinais-Suomen maakuntavaltuustoon vuonna 2009 Perussuomalaisten kunnallisvaalivoiton myötä, ja vuodesta 2013 olen ollut myös maakuntahallituksen jäsen.

17.4.2011 järjestetyissä eduskuntavaaleissa minut valittiin 6199 äänellä kansanedustajaksi Varsinais-Suomen vaalipiiristä.

Olin puolueemme webmasterina vuodesta 1998 alkaen 10 vuotta, rakensin ja pidin talkootyönä yllä puolueemme internet-sivuja. Silloin kun laitoin perussuomalaisten ensimmäiset internet-sivut tähän maailman-verkkoon, niin mm. "mahtipuolue" SDP:n sivut olivat vasta tekeillä. Tänä aikana puolueemme kasvoi yhden kansanedustajan puolueesta ensin kolmen kansanedustajan puolueeksi ja sitten viiteen kansanedustajaan. Puolueen kasvu on edelleen voimistunut hyvän pohjatyön tuloksena. Monet puolueaktiivit ja -veteraanit ovat tehneet laillani pyyteetöntä työtä Perussuomalaisen puolueen eteen, jotta saisimme korjattua tavallisen kansalaisen elinoloja Suomessa.

Suomen etu pitää pyrkiä turvaamaan EU:ssa, siten että emme jää vailla omia tavoitteita kulkemaan suurten jäsenmaiden talutusnuorassa, joka pyrkii vähitellen muuttumaan hirttoköydeksi. Viimeisimpänä todisteena tästä kehityksestä on se, että veronmaksajamme joutuivat korvaamaan tappiot, jotka Kreikan konkurssi olisi aiheuttanut Kreikkaan riskillä sijoittaneille pankeillemme, eläke- ja vakuutusyhtiöillemme. Samalla turvattiin myös muiden ökyrikkaiden suomalaisten Kreikkaan tekemät sijoitukset. Tavallaan Suomessa 1990-luvun alussa tapahtunut lama ja sitä seuranneet pankkituet on nyt EU-aikana ulkoistettu Kreikkaan, mutta yhä suomalainen työläinen ja veronmaksaja korvaa ökyrikkaiden taitamattomuudessaan, ahneudessaan tai tahallaan aiheuttamat tappiot.  Suomen ja suomalaisten etuja pitää pyrkiä turvaamaan tulevaisuudessa, ettei vanhempiemme kovalla työllä rakentama hyvinvointivaltio kokonaan tuhoutuisi ja sen kansalaiset unohtuisi.

Pohjoismainen hyvinvointi pitää pyrkiä turvaamaan EU:ssa. Kunnalliset ja kunnolliset terveyspalvelut tulee turvata kaikille EU-Suomen kansalaisille. EU-Suomessa on oltava tavoitteena sekä nuorten että muiden työkykyisten työttömien suomalaisten työllistäminen kunnollisella palkalla. Ei ole tarkoituksenmukaista pyrkiä polkemaan oman maan kansalaisten toimeentulomahdollisuuksia tuomalla tänne halpatyövoimaa jopa EU:n ulkopuolelta. Kaikkea ammatti- ja tietotaitoa ei pidä lisensoida halpamaihin. Pitää turvata työpaikat sekä valtion ja kuntien verotulot teettämällä työt Suomen kansalaisilla Suomessa. Ulkomaisten, muualta tulleiden alihankkijoiden käyttö ja ulkomaisen työvoiman käyttö työmaillamme tulee lopettaa siihen asti, kunnes lait on säädetty EU:ssa sellaiseksi, että ei ole verotusta kiertäviä erillisiä ulkomaisia halpatyövoimayhtiöitä ja niiden muodostamia pimeitä markkinoita, jotka rappeuttavat pohjoismaisen hyvinvoinnin. Syy on johtavissa poliitikoissamme ja heidän ympärillään häärivissä ahneissa apureissa, jotka pistävät surutta lihoiksi suomalaisen hyvinvointivaltion rippeet.

Valtion rahat pitää käyttää asioiden kuntoon saattamiseen eikä maailmanparannukseen. Ulkomailla ja EU:ssa ottajia riittää paljon enemmän kuin meillä on maksavaa kansaa. Rikkaiden ja suurituloisten verotusta on Suomessa jo kevennetty tarpeeksi. Pitää huolehtia ensin työttömistä, sairaista, nuorista ja eläkeläisistä. Pääomatulojen verotus on nostettava vähintään palkkaverotuksen tasolle, niin saadaan laiska raha kasvattamaan kansantaloutta.

Minä suhtauduin Suomen EY/EU liittymiseen kriittisesti jo vuonna 1994 ja äänestin vastaan. Nykyisin voin vain yrittää pelastaa sen mitä on jäljellä. Suomalaisten oikeuksien perään pitää ruveta kysymään EU:ssa enemmän tosissaan. Typerän mallioppilaan aika on ohi!