Viivästyykö sote-uudistus?
23.11.2014 Lakiesitys sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujen järjestämisestä tullee eduskunnan käsittelyyn joulukuussa. Lain on tarkoitus tulla voimaan alkuvuodesta 2015.
Seuraavan kahden vuoden aikana tavoitteena on lisätä tietoisuutta sote-uudistuksesta, luoda yhteinen toimintakulttuuri ja tukea sote-alueita ja palvelujen tuottajia aloittamaan toimintansa alkuvuodesta 2017.
Eduskunnassa tuntuu vaalien lähestyminen ja hankalaksi koettu sote-uudistus saattaa siirtyä seuraavalle kaudelle. Silloin kariutuisi viimeinenkin Kataisen hallituksen tälle vaalikaudelle asettama kärkitavoite.
Eduskuntapuolueista koostuva parlamentaarinen sote-työryhmä sai valmiiksi ehdotuksensa. Sen mukaan Suomeen muodostetaan viisi sote-aluetta ja enintään 19 kuntayhtymää, jotka ovat vastuussa sote-palveluiden tuottamisesta. Sote-alueet päättävät kuntayhtymistä ja niiden tehtävistä.
Uudistuksen myötä sairaanhoitopiirit lakkautetaan ja jopa sairaaloita suunnitellaan alasajettaviksi.
Näin valtava rakenteellinen uudistus ja palvelujen uudelleen järjestäminen lyhyessä ajassa luovat haasteita työntekijöille ja potilaille.
Mikä on työntekijän rooli muuttuvassa organisaatiossa, jossa oma työpaikka voi olla uhattuna? Onko tämä kestävää tehokkaan ja häiriöttömän sote-työn suunnittelua?
Unohtuuko sote-uudistuksessa sen ydintehtävä, laadukkaiden ja yhdenvertaisten palvelujen tuottaminen asiakkaille ja potilaille?
Uudistuksessa on paljon avoimia kysymyksiä vailla vastausta. Siksi monet kuntajohtajat ovat sitä mieltä, että uudistus tulisi lykätä vaalien yli.
Meneekö pieniltä kunnilta uudistuksessa rahat ja henki? Sote-menot ovat monissa kunnissa reilusti yli 50 prosenttia kunnan budjetista. Näin merkittävää kuntien budjettivallan leikkausta on vaikea sovittaa yhteen perustuslain takaaman kunnallisen itsehallinnon kanssa.
Ongelmana on, että kuka viime kädessä vastaa rahoituksesta tilanteessa, jossa sote-alueen kautta kuntayhtymille tulevat rahat eivät riitä? Jäävätkö peruskunnat tuotantoalueiden kuntayhtymien takuumiehiksi?
Rahoitusvastuu vailla päätösvaltaa varojen käyttämisestä on iso perustuslaillinen ongelma.
Vanhustenhoitoa ei voida jättää pelkästään avohoidon palvelujen ja omaishoitajien varaan. On kohtuutonta, että vanhusten laitoshoidosta vähennetään 300 miljoonaa euroa, eikä omaishoitajien työstä haluta maksaa täyttä korvausta. Valitettavasti hoitajamitoitus ei tullut sitovaksi vanhuspalvelulakiin.
Sote-palveluiden lisääntynyt yksityistäminen on tuonut kansainväliset lääkäriketjut ja palvelujen tuottajat, jotka kierrättävät tulonsa veroparatiisien kautta. Tästä aiheutuu valtiolle ja kunnille huomattavat verotulojen menetykset, jotka lisäävät valtiontalouden kestävyysvajetta.
Viime aikoina on käynyt selkeästi ilmi, että yksityisten tarjoamiin hoivapalveluihin on kohdistettava lisää laadunvalvontaa.
Toivottavasti uusi sote-ratkaisu järjestää palvelut yhtenäiseksi järjestelmäksi, saumattomaksi hoitoketjuksi, jossa potilaiden juoksuttaminen luukulta toiselle loppuu.
(Julkaistu Turun Sanomissa 24.11.2014)
|