Itsenäisyydenpäivän puhe Marttilan itsenäisyyspäiväjuhlissa

Arvoisat sotiemme veteraanit ja kaikki kotirintamasta huolehtineet

Hyvä juhlaväki

Tänään vietämme Suomen 98:tta itsenäisyyspäiväjuhlaa.

Viime sotien aikana Neuvostoliiton oli tarkoitus vallata koko Suomi. Ilman veteraanisukupolven sitkeää maanpuolustushenkeä ja heidän käymiään ankaria ja uhrautuvia taisteluita, me emme olisi saaneet elää viimeistä 70 vuoden ajanjaksoa itsenäisessä Suomessa. Naisten, lasten, vanhusten ja lottien uuttera työ kotirintamalla turvasi maamme elintarvike- ja sotatarvikehuollon ja mahdollisti miesten pitämisen sotatoimissa.

1930-luvulla Suomen poliittinen johto oli tuudittautunut ajatukseen, että Suomi ei joudu sotaan. Eduskunta oli laiminlyönyt puolustusmäärärahat ja ajanmukaisen riittävän aseistuksen hankinnan maamme armeijalle. 105 päivää kestänyt talvisota alkoi 30 marraskuuta 1939. Suomi joutui talvisotaan heikosti varustautuneena. Oli monia sotilaita, jotka saivat valtiolta vain kokardin lakkiinsa. Asepukuja, varusteita ja ammuksia oli niukasti. Tarpeellista asetäydennystä saatiin vihollisjoukoilta, jotka tuhottiin mottitaisteluissa Itä-Suomen korpiteillä.

Talvisodan seurauksena Suomi menetti Neuvostoliitolle 11 prosenttia maa-alueistaan ja toiseksi suurimman kaupunkinsa Viipurin. Luovutetuilta alueilta 420 000 ihmistä joutui lähtemään ja jättämään rakkaan kotinsa ja maansa viholliselle. Pitkittynyt sota, Suomen isojen kaupunkien pommittamiset ja heikentynyt elintarviketilanne johtivat siihen, että monet vanhemmat tekivät kipeän päätöksen ja lähettivät lapsensa sodalta turvaan Ruotsiin. Sodan aikana pohjoismaihin turvaan pääsi 80 000 lasta. Heistä noin 15 000 jäi pysyvästi Ruotsiin.

Talvisodan aluemenetysten synnyttämä revanssihenki oli osaltaan viemässä Suomea jatkosotaan, joka alkoi 25. kesäkuuta 1941 ja päättyi 19. syyskuuta 1944. Neuvostoliitto ei suostunut solmimaan heti lopullista rauhaa, ja Moskovassa allekirjoitettiin 19. syyskuuta välirauha. Välirauhanehtoihin kuului saksalaisten joukkojen pakottaminen pois Suomesta. Tämä johti Lapin sotaan Saksaa vastaan. Lapin sota päättyi 27. huhtikuuta 1945.

Välirauhassa Suomi joutui luovuttamaan Neuvostoliitolle talvisodassa menetettyjen alueiden lisäksi Petsamon ja joutui vuokraamaan Porkkalan 50 vuodeksi ja takaamaan sinne Neuvostoliiton sotilaille vapaan pääsyn Suomen alueiden kautta. Saksalaisten omaisuus oli luovutettava liittoutuneille. Suomen oli supistettava armeijansa vahvuus 42 000 mieheen. Sotakorvauksia tuli maksaa 300 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria kuudessa vuodessa, ja korvata kaikki luovutetulta alueelta viety ja hävitetty omaisuus. Neuvostoliiton vastaiset ja ”fasistiset” järjestöt (muun muassa Lotta Svärd) piti lakkauttaa pysyvästi. Sotarikolliset piti tuomita.

Arvoisa juhlaväki

Sodissamme kaatui 83 405 suomalaista sotilasta ja noin 2000 siviiliä. Sota invalidisoi 50 000 henkilöä. Suomen armeijalle oli itsestään selvä asia, että kaatuneet pyrittiin tuomaan takaisin kotikuntiinsa haudattavaksi. Nykyisin sotaveteraaneja on elossa noin 26 000 ja heidän keski-ikänsä on yli 90 vuotta.

Sodan jälkeiseen aikaan liittyi monia tapahtumia, jotka koettelivat suomalaisten kestävyyttä ja oikeustajua. Asekätkentä, sotasyyllisyys, sotakorvaukset ja luovutetuilta alueilta muuttamaan joutuneiden asuttaminen olivat haastavia tehtäviä, jotka oli ratkaistava. On arvioitu, että asekätkentä jopa auttoi suomalaisia, kun sodan jälkeen valvontakomission kanssa neuvoteltiin maatamme koskevista asioista.

Suomen teollisuuden nousun ja uudistumisen on arvioitu saaneen voimakkaan alkusysäyksen sotakorvauksiin tarvittujen koneiden ja tuotteiden valmistuksesta. Jälleenrakennustyöt työllistivät suomalaisia. Tämän seurauksena elintaso nousi ja hyvinvointi parani. Karjalasta muuttaneiden asuttaminen toi lisää elinvoimaa myös tänne Varsinais-Suomeen, jossa monista pienistä kunnista oli kaatunut paljon nuoria miehiä vasta käydyissä sodissa.

Sodan jälkeen Suomi solmi yhteistyö- ja avunantosopimuksen Neuvostoliiton kanssa. Sen ohella Suomi rakensi ja ylläpiti suhteitaan muihin pohjoismaihin. Suomen päättäjillä oli tarve laajentaa yhteistyötä ja kauppasuhteita myös länsimaihin ja Yhdysvaltoihin. Politiikan rakentaminen oli haasteellista, koska samalla piti rakentaa luottamukselliset suhteet uudelleen Neuvostoliittoon ja tasapainoilla idän ja lännen välillä. Suomen politiikan suunnaksi valittiin sotilaallinen puolueettomuus. Tästä on kehittynyt suomalaiselle ulkopolitiikalle tyypillinen sovittelijan rooli maailman kriiseissä. Suomalaiset ovat olleet aktiivisia ja haluttuja rauhanturvatehtävissä. Heidän ammattitaitoonsa ja osaamiseensa luotetaan maailmalla. Suomen armeijan koulutettu reservi on toiseksi suurin Euroopassa.

Vauraampi Ruotsi oli Suomelle esikuva, kun sodan jälkeen alettiin rakentamaan demokraattista hyvinvointiyhteiskuntaa, jonka saavutimme sitkeällä työllä ja selkeillä yhteisillä tavoitteilla.

90-luvun alkuun tulleessa Suomi oli ajautunut lamaan. Olimme eläneet yli varojen. Pankkikriisin seurauksena monet yritykset joutuivat konkurssiin. Useat tavalliset suomalaiset olivat ylioptimistisena taanneet läheistensä ja ystäviensä lainoja ja joutuivat vararikkoon. Tässä tilanteessa monet elinkeinoelämän päättäjät ja poliitikot vaativat ulkomaankauppasuhteiden helpottamista rahoitusmarkkinoiden vapauttamista. Vuonna 1994 järjestetyssä EU- kansanäänestyksessä suomalaisten niukka enemmistö äänesti kyllä ja Suomi liittyi EU:n jäseneksi 1995. Suomen rahayksikkö vaihtui euroksi vuonna 2002. Suomen EU:n jäseneksi liittymisen jälkeen Euroopan komissio ja suuremmat jäsenvaltiot ovat halunneet keskittää päätäntävaltaa itselleen Brysseliin. Suomen eduskunnan tehtäväksi on jäänyt EU:lta tulevien direktiivien hyväksyminen lainsäädännöksi, joka on Suomen lakien yläpuolella. Monissa tilanteissa nämä lait ovat heikentäneet suomalaisten kilpailukykyä EU:n sisämarkkinoilla ja maailmalla.

Arvoisa juhlaväki

Suurimmaksi kärsijäksi on joutunut Suomen maatalous. Suomalaisten maanviljelijöiden tulotaso on pienentynyt EU- aikana vuosittain 10-20 %. EU-jäsenyyden alkuaikoina viljelijät kykenivät lisämaata ostamalla suurentamaan tilakokoa ja samalla kotieläin määriä nostamalla osin kompensoimaan tulomenetyksiään. Nykyään tuottajahinnat on pudotettu epäoikeudenmukaisella kauppapolitiikalla alle kannattavuustason eivätkä suuremmatkaan tilat tahdo pärjätä.

Kotimaisen ruuan tuotannon turvaaminen on osa itsenäisen valtion kestävää maanpuolustusta. Pienen maan kansalaisten kannalta on tärkeää, että maa on omavarainen ruuantuotannon suhteen. Maamme huoltovarmuus täytyy säilyttää riittävällä tasolla. Sodan jälkeisinä vuosikymmeninä meillä oli viljaa varastossa puolentoista vuoden käyttötarpeen verran. Nykyisin tämä varasto on vain muutaman kuukauden käyttötarpeen suuruinen.

Viime vuosina levottomuudet ovat lisääntyneet EU:n lähialueilla. Suomikin on joutunut EU:n jäsenenä mukaan Venäjä-pakotteisiin. Niistä ovat kärsineet maamme vienti, meijeri- ja konepajateollisuus sekä monet maamme matkailualan yritykset. Nämä EU:n kauppapakotteet ovat seurausta Krimin miehityksestä ja liittämisestä Venäjään.

Isisin harjoittamat sotatoimet Syyriassa ja Irakissa ovat ajaneet suuret kansanjoukot liikkeelle sodan jaloista aina Suomeen asti. Meillä on vaikea ja hallitsematon pakolaisongelma, johon ei näy mitään pikaratkaisua lähitulevaisuudessa. Suomi EU:n jäsenvaltiona on joutunut kantamaan vastuuta kaukaisten maiden huonosti hoidetusta politiikasta ja sotatoimista. Nyt on myönnetty tosiasia, että myös Suomi voi joutua terrorismin kohteeksi. Siviileihin kohdistuvat hyökkäykset ovat lisääntyneet maailmalla. Tämä on erittäin ikävää sodankäyntiä.

Arvoisa juhlaväki

Suomen valtion taloudellinen tilanne on EU:n jäsenyyden aikana romahtanut. Valtio joutuu ottamaan vuosittain lainaa useita miljardeja euroja. Valtion velka ylitti juuri tuhannen miljardin euron rajan.

Velkakello tikittää taajaan. Sinun osuutesi valtionvelasta lähestyy 18 400 euroa. Tätä heikentynyttä taloustilannetta on pyritty korjaamaan tinkimällä valtion - ja kuntien palveluista. Säästöjä on haettu terveydenhoidosta, sosiaaliturvasta, koulutuksesta ja monista muista kohteista. On kaavailtu, että tuottamalla kuntien ja valtion palvelut jatkossa suuremmissa yksiköissä, saavutetaan merkittäviä säästöjä. Suomeen on päätetty perustaa 18 itsehallintoaluetta, joista 15 järjestää itse alueensa sosiaali- ja terveyspalvelut. Kolme muuta aluetta järjestävät palvelut toisen alueen kanssa yhdessä. Vielä ei tiedetä, että miten rahoitus järjestetään. Tämän muutoksen seurauksena maaseudun asukas joutuu hakemaan palvelunsa todennäköisesti entistä kauempaa ja rahaa sekä aikaa kuluu aiempaa enemmän.

Tässä tilanteessa on täysin epäloogista, että oleskeluluvan saaneita pakolaisia aiotaan sijoittaa ELY-keskusten johdolla pieninä määrinä pieniin kuntiin. Pienissä kunnissa pakolaisille järjestettävät palvelut ja koulutus tulevat todella kalliiksi.

Viime aikoina on puhuttu paljon veteraanipolven tietojen ja kokemusten siirtämisestä jälkipolville ja siitä miten itsenäisyyspäivän juhlinta muuttuu vuosien vieriessä. Opin sotainvalidi isältäni monia asioita elämän varalle. Osassa niistä oli selvästi vaikutteita sota-ajan kokemuksista. Seitsemänkymmentä luvulla tiedotusvälineistä tuli paljon sodan käyneitä sukupolvia halveksivaa kritiikkiä. Jotkut halusivat luopua sotaan varautumisesta ja varusmiespalveluksesta. Isälläni oli selvä kanta, että on parempi, että Suomella on ajanmukaisia aseita ja koulutettu armeija. Hänellä oli sodan käyneenä käytännön kokemusta siitä, että ilman aseita on paha puolustaa maataan, perhettään ja itseään. Sodassa opittu periaate, että ”veljeä ei jätetä” oli hänelle tärkeä ohjenuora läpi elämän. Isälleni se merkitsi myös heikompi osaisista ja syrjäytyneistä huolehtimista.

Omakohtainen kokemus keskikouluajaltani oli, että jouduin seisomaan koulussa talvisotaa käsitelleellä historian kaksoistunnilla lähes koko ajan. Syynä siihen oli, että opettajan kysyessä sodan alkamissyytä vastasin, että Neuvostoliitto ampui Mainilan laukaukset. Oppikirjassa luki tuohon aikaan ja vielä vuosikymmeniä sen jälkeenkin, että Suomi oli ampunut nuo kohtalokkaat laukaukset. Läksyjä kotona keittiön pöydän vieressä lukiessani olin kuitenkin erehtynyt sanomaan isälleni, että Suomi aloitti sodan. Siihen isä totesi, että se ei pidä paikkaansa. Hän perusteli sitä sillä, että oli kuullut, ne asiat kyseisellä lohkolla olleilta sota-aikana. Olin tottunut luottamaan isän puheisiin ja niinpä en antanut nuorelle  opettajalle heti asiassa periksi. Niinpä opettaja määräsi minut seisomaan liki kaksi tuntia. Nykyisin oppikirjat on korjattu tältä osin.

Arvoisa juhlaväki

Suomen kehittämisessä tulee olla tavoitteena, että maa jätetään tuleville sukupolville paremmassa kunnossa kuin missä sen olemme itse saaneet. Tämän tavoitteen lunastamisessa on hallituksella vielä paljon tehtävää. Kuluvan vuoden tapahtumat ovat taas nostaneet rauhan, itsenäisyyden, hyvien naapuruussuhteiden ja uskottavan maanpuolustuksen merkityksen jokapäiväisiksi keskusteluaiheiksi maassamme. Voimme vain toivoa, että rauha säilyy lähialueillamme.

Hyvää ja rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille!